Lönnberg: ”Haluan edetä kansainvälisellä tuomaripolulla”

6.9.2022  |  17:10  |  Artikkeli, Raportit

”Ajattelin yksilölajin olevan hyvä, sillä siinä olet itse vastuussa.”

Salibandykaukalot ovat vaihtuneet tenniskenttiin. Markku Lönnbergin kipinä tennikseen syttyi kahdeksan vuotta sitten; hänen urheiluelämä oli enimmäkseen ollut salibandya, mutta urheiluhulluksi itseään kuvaileva mies kaipasi jotain uutta.

Yksi lause ja se oli menoa

42-vuotias Lönnberg pelasi salibandya 25 vuotta, reikäpallon perässä juokseminen alkoi 1997. Korkeimmillaan tie vei pelaamaan I-divisioonaa.

Pelaajauransa aikana Lönnberg aloitti myös tuomaroimaan otteluita. Nyt tenniksen parissa tuomarointi on myös tullut tutuksi ja siinä hänellä on isoja tavoitteita. Palataan niihin kuitenkin myöhemmässä vaiheessa.

Mikä sai lajin vaihtumaan?

– Kahdeksan vuotta sitten tuli ajatus, että suuntani salibandyssa on vain ja ainoastaan alaspäin. Mietin ja pohdin mistä voisin saada uusia kokemuksia; ajattelin yksilölajin olevan hyvä, sillä siinä olet itse vastuussa, muisteli Lönnberg.

Nurmijärvellä asuva Lönnberg otti kokeilumielessä tennistunnin. Tuon tunnin jälkeen ei ollut enää taakse päin katsomista.

– Koutsi totesi minulle: ”Sulla on kilpapelaajan kämmen, mutta hoidetaan rysty kuntoon.”. Siitä se kipinä sitten syttyi.

Erittäin kilpailuhenkinen ja asioista innostuessaan äärimmäisen päämäärätietoinen Lönnberg sai tennishallista uuden kotipaikan, jossa pääsi toteuttamaan itseään.

Salibandyn kilpataustan omaava pelaaja löysi itsensä myös nopeasti tenniksen kilpakentiltä.

– Innostuin toden teolla ja aloitin myös kilpailemisen vain viikko tuosta ensimmäisestä valmennustunnistani. Osallistuin D-luokan kilpailuun ja voitin sen. Sehän ruokki hurahtamistani entisestään. Voitin kaksi turnausta putkeen ja kolmannessa hävisin finaalissa. Se oli ihan perseestä ja ajattelin ettei se voi näin mennä. Tässä kohtaa vahvistui tenniksen sopiminen lajikseni, sillä se ruokki vahvaa kilpailullista mieltäni täydellisesti.

Aloitushetkestä tähän päivään on vuosia vierinyt ja yhteensä virallisia kisaotteluita on jo 500. Lönnberg on myös vahvasti seuratoiminnan parissa, sillä hän on vuodesta 2020 alkaen toiminut Nurmijärven Tennisseuran puheenjohtajana ja tätä aiemmin on tutuksi tullut myös kilpailunjohtajana toimiminen.

– Puhun meidän junnuillekin kilpailemisen hienoudesta. Siinä oppii itsestään paljon voittamisen ja häviämisen kautta.

Tuomarointi puraisee

Tuomarointi on kulkenut Lönnbergien suvussa.

– Isäni ja veljeni olivat lentopallotuomareita. Itsekin tutustuin tuomarointiin 13-15 -vuotiaana muutamissa jalkapallopeleissä.

Salibandyssa tuomarointi astui kuvioon 1999-2000.

– Tein sitä ihan tosissani pitkään. Vuonna 2013 sain tuomaroida ensimmäisen liigamatsini.

Samaan aikaan alkoi Lönnbergistä kuitenkin tuntua, että muutosta tarvitaan. Muutos tulikin, kun salibandytuomarointi loppui 2014.

– Se aukaisi kalenteristani todella paljon tilaa ja tennis täytti sen.

Alkuun tennis oli siis nurmijärveläiselle urheiluhullulle vain pelaamista ja kilpailemista, mutta koukutus lajiin ja ihmiset ympärillä veivät myös seuratoimintaan. Miten polku vei tuomarintuoliin?

– Sekin lähti aika hauskasti liikkeelle. Olin toiminut kilpailunjohtajana ja näin kilpailupäällikkö Raisa Törnroos-Heinosen sähköpostin, jossa kerrottiin liigatuomareille järjestettävästä koulutuksesta. Kysyin pääsisinkö mukaan, koska ajattelin siitä olevan hyötyä kisajohtamisessa. Ei minulla ollut tarkoitustakaan mennä tuomaroimaan.

Sattuma astui kuitenkin peliin, kun Sata-Tennis kysyi tuomaroimaan heidän Tennisliiga-pelejään kaudella 2020-2021.

– Sytyn haasteista, tiivisti Lönnberg päätöstään suostua tuomaroimaan.

Samaisella kaudella luotiin uusi kehittyvien tuomareiden ryhmä, jota luotsasi kokenut Erkki Viitasaari. Lönnberg valittiin osaksi ryhmää ja hänen kehittymisensä onkin ollut luonteellensa omaisesti nopeaa.

Tennisliigan kunniamaininta tuomarina kehittymisestä 2020-2021.

Tennisliigan paras tuomari 2021-2022.

Lönnbergin mieleen ovat painuneet hänen ensimmäiset liigamatsinsa.

– En oikein tiennyt mitä on luvassa, vaikka olin jo pelannut pitkään. Näin jälkeen päin voi todeta, että lähdin vähän rotsi auki sinne; vauhti oli paljon kovempi kuin mitä odotin. Ajattelin vain, että nyt on pitkä ilta tulossa.

Vauhtia Lönnbergille olivat tarjoamassa Suomen kovasyöttöisimpiin pelaajiin lukeutuvat Otto Virtanen ja Aleksi Löfman.

Jos rotsi oli tuolloin vähän auki, niin sen jälkeen se ei sitä enää ole ollut. Lönnbergistä on kasvanut arvostettu tuomari, joka ennen kaikkea haluaa kehittää itseään jatkuvasti. Hän on tuomaroinut jo yli 100 ottelua liigassa ja Suomessa järjestetyissä kansainvälisissä ammattilais- ja junioriotteluissa. Ammattilaisotteluita on tarkalleen 15.

– Kiistatta tenniksessä on hienointa, että pääsen olemaan osa laajempaa tennisyhteisöä ja itseäni on myös motivoinut kehittymismahdollisuudet niin pelaajana, seurajohdossa kuin tuomarina. Nyt kuulun tuomaroinnin kautta Suomen korkeimmalle tasolle, mikä on todella siistiä.

Nälkä ja mielenkiinto kasvaa kohti kansainvälistä tuomaritoimintaa

Viesti Erkki Viitasaarelta maanantaina 15.8.: ”Haluatko lähteä tulevana viikonloppuna Köpikseen dumaamaan?”.

Kyseessä olivat Tanskan sarjatenniksen finaalit, eli vastaavat kuin Suomen Tennisliigan finaalit.

– Laitoin minuuttia myöhemmin ”palaan asiaan”, tästä kului minuutti ja annoin vaalean vihreää valoa ja neljä minuuttia myöhemmin suostuin, naurahti Lönnbreg päätöksentekoaan, joka kuvastaa häntä myös ihmisenä.

Kansallinen tuomarointi on koukuttanut ja opettanut paljon Lönnbergille, mutta jo hyvissä ajoin on hänelle itselleen ollut selvää, että kansainväliset polut kiinnostavat. Viitasaaren viesti osui siis oikealle henkilölle ja sopivaan aikaan.

– Kansainvälinen polku kiinnostaa. Tavallaan ajatusmaailmassani olen pelannut Suomen tenniksen läpi, sillä teen korkeimman tason tuomarointeja. En sitä tietenkään ole vielä kuitenkaan tehnyt, vaan kehityn koko ajan ja Suomessa on edelleen paljon opittavaa sekä koettavaa. Kansainväliset ottelut, joita olin ennen Tanskan reissua tehnyt 15, olivat myös vahvistaneet tahtotilaani edetä kohti kansainvälisiä pelejä.

Tanskan finaalitapahtumaa Lönnberg kuvailee hyvin samankaltaiseksi kuin Suomenkin korkeimman tason pelit. Pelaajia oli maailmanlistan sijoilta 300-1000, muun muassa Eric Vanshelboim (nelinpelin ATP-327) ja Kaisa Rinaldo Persson (kaksinpelin WTA-705).

– Kansainvälisellä puolella on hirveän mielenkiintoista, kun tulee uusia pelaajia, tilanteita ja paikkoja vastaan.

Halusta kehittyä ja ehkä myös suomalaisesta hulluudesta oli esimerkki Tanskan finaalien päätös.

– Naisten finaali oli tasan 3-3. Siinä tilanteessa pelataan kaiken ratkaiseva ottelu-tie-break kymmeneen pisteeseen. Referee kysyi minua hakemaan tuomarit paikalle, jotta voisi selvittää tähän vapaaehtoista tuomaria. Kysyin suoraan: ”Can I do it?”. Hänen ilme oli näkemisen arvoinen, sillä tähän tehtävään ei oikein meinaa löytyä halukkaita. Vastaus oli: ”If you are sure, go for it.”.

– Kaikille linjoille oli tarkoitus laittaa tuomarit, minkä tiesin helpottavan työtäni. Kuitenkin ottelun alkaessa ei ketään näkynyt ja referee huikkasi ”You will do fine alone”. ”Ok, no problem.” oli vastaukseni, vaikka sisällä kuohui.

Päätöshuipentuman tuomarointi sujui hyvin. Jälleen tuli ruokittua motivaatiota ja koukututtua entistä vahvemmin tuomaritoimintaan.

– Haluan edetä kansainvälisellä tuomaripolulla.

Katsotaan mihin Lönnbergin tarina kehittyy.

Jaa: