Hyvä, paha stoppari

6.5.2021  |  11:04  |  Artikkeli

Hyvä, paha stoppari -artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran helmikuussa OmaTennis-sovelluksessa. Lataa OmaTennis: GOOGLE PLAY | APP STORE. Julkaisemme sovelluksessa joka kuukausi spesiaalisisältöjä, jotka ovat nähtävillä vain OmaTenniksessä.

Epäonnistunutkin pysäytyslyönti on usein mainettaan parempi ratkaisu.

Kaikki tietävät, kuinka hyvältä se tuntuu.

Lähes pystysuora pallo putoaa juuri ja juuri verkon toiselle puolelle. Kierre puree oikealla tavalla, ja pallo pomppaa entistä kauemmas vastapuolen pelaajasta, joka on turhaan ryntäämässä kohti verkkoa.

Pysäytyslyönti eli stoppari on onnistunut.

– Onhan se yksi tenniksen makeimmista fiiliksistä, kun pystyy esimerkiksi kesken pitkän takakenttärallin pehmeillä käsillä pudottamaan etukenttään stopparin, johon vastustaja ei ehdi, sanoo Tennisliiton koulutusvastaava Harri Suutarinen.

– Tennis on laji, jossa saa ja pitää sääntöjen puitteissa kiusata vastustajaa. Stoppari on lyöntinä siihen tarkoitukseen erinomainen, hän lisää.

Hyvä stoppari

Pysäytyslyönti tarkoittaa nimensä mukaisesti lyöntiä, jolla pysäytetään pallon vauhti.

Suutarinen huomauttaa, että stoppari pitää mieltää tenniksessä ennen kaikkea hyökkääväksi lyönniksi: joko sillä haetaan pistettä suoraan voittolyöntinä tai sen avulla rakennetaan piste jatkopelin kautta.

– Tennispelaajan yksi tärkeimmistä taidoista on hyödyntää koko kenttää. Stopparien ja niiden järkevä käytön avulla saa vastustajaa liikutettua konkreettisesti koko kentän alueella.

Vuoden 2020 Ranskan avoimissa Hugo Gaston löi ottelussa Dominic Thiemiä vastaan 55 stopparia yhdessä ottelussa, josta hän voitti peräti 40. Novak Djokovic marssi finaaliin asti pudottelemalla toistakymmentä stopparia per ottelu ja totesi myöhemmin, että ”taitaa tykätä stoppareista liikaakin”.

Viime vuoden Ranskan avoimissa pysäytyslyöntejä lyötiin tilastojen perusteella enemmän kuin aiempina vuosina.

Huipputasolla olosuhteet ja pelialusta ovat isoja määrittäviä tekijöitä pysäytyslyöntien määrälle. Trendi on kuitenkin se, etteivät stopparit ole katoamassa tenniskentiltä.

Syy on selkeä ja sama pelaajan tasosta riippumatta: stoppareilla vastapuolen pelaajan saa usein epämukavuusalueelle.

– Kaikki perustuu tietenkin harjoitteluun. Tennispelaajat ovat monesti omimmillaan pari metriä takarajasta molempiin suuntiin, jolloin ylipitkäkin stoppari voi olla hyvä lyönti jatkopelin kannalta.

– Mitä korkeammalle tasolle noustaan, niin pelaajien pelikeskus eli alue, josta pystyy tehokkaasti sekä tasapainoisesti pelaamaan, laajenee sivu- ja syvyyssuunnassa. Syvyyssuunnassa on usein haastavaa tulla palloa vastaan kovalla vauhdilla ja jarruttaa tasapainoiseen lyöntisuoritukseen. Onnistuneeseen stoppariin, mistä joutuu monesti pelaamaan verkkonauhan alapuolelta, ei ole ikinä helppo vastahyökätä.

Paha stoppari

Kaikki tietävät, kuinka pahalta se tuntuu.

Lähes pystysuora pallo karkaa aivan liian korkeaksi ja putoaa etukentälle kuin tarjottimelle. Vastustajalla on helppo työ iskeä itselleen piste.

Pysäytyslyönti eli stoppari ei ole helppo lyönti.

– Tämäkin on harjoittelukysymys. Stopparia varmasti harjoitellaan, mutta ei läheskään niin paljon kuin peruslyöntejä, avaa Suutarinen.

Harjoiteltunakin stoppari vaatii pehmeitä käsiä: vauhdin blokkaaminen pois esimerkiksi kovakierteisestä pallosta ei ole helppoa.

Suutarisen mukaan olisi tärkeää pyrkiä pitämään lyöntiliike tarpeeksi yksinkertaisena, eikä pysäytyslyöntejä kannattaa yrittää lyödä takarajan takaa. Lyönnin peittäminenkin on tärkeää, mutta kontrollia ei kannata uhrata sen edessä.

– Osumakohta ja yksinkertaisuus kunniaan. Onnistumista helpottaa, jos osumakohta on vartalon etupuolella, katse tarkasti pallossa ja pelaaja malttaa pitää tennismailan lapaa riittävän avonaisena, Suutarinen ohjeistaa.

– Esimerkiksi ranteella ei kannata lähteä liikaa kikkailemaan. Hölmöintä on hakea liian vaikeaa pysäytyslyöntiä, joka jää verkkoon tai menee leväksi. Kuten aiemminkin sanoin, niin ylipitkäkin stoppari voi usein olla jatkopelin kannalta hyvä lyönti.

Korkeammalle tasolle mentäessä vaikeustaso luonnollisesti kasvaa. Osuman palloon täytyy olla entistäkin ohuempi ja pehmeämpi. Se pitää pystyä peittämään entistäkin paremmin.

Siinä kohtaa korostuu taito hallita mailaa. Huipputasolla stoppareissa onnistuvatkin pelaajista kaikista taitavimmat. Esimerkiksi suomalaisia tennishuippuja ei tavallisesti ole tunnettu yleisöä kohahduttavista pysäytyslyönneistä.

– Taito perustuu myös hyvään pallon- ja mailanlavan hallintaan. Näin ollen esimerkiksi lasten vaiheessa olisi tärkeää touhuta pallon ja mailan kanssa vaihtuvissa tilanteissa. Mitä enemmän pallon kanssa on kikkaillut eri tiloissa ja tilanteissa, niin sitä paremmin hallitset myös kosketuksia palloon.

– Meillä on vasta nyt junioripuolella lisääntynyt erikokoisten kenttien käyttö. Se on taitonäkökulmasta erinomainen asia, sillä juniorit eivät siirry liian nopeasti jauhamaan takakentän palloa. Esimerkiksi Belgiassa pelataan taitotennistä pienillä kentillä paljon, mikä on varmasti yksi selittävä tekijä sille, että maasta tulee taitavakätisiä pelaajia. He osaavat käyttää koko kenttää hyödykseen.

Stoppari on usein aliarvostettu lyönti, joka kannattaisi olla pelaajan kuin pelaajan lyöntiarsenaalissa. Tasolla kuin tasolla – ja millä alustalla tahansa.

– Kovin monen pelisuunnitelmassa ei ole todennäköisesti stopparia.  Aina välillä olisi kuitenkin hyvä lyödä myös stoppari, joka pakottaa kaverin olemaan takakentällä jatkuvasti hereillä. Peliä ei kannata tehdä vastustajalle liian helpoksi.

Teksti: Timo Riihentupa

Jaa:

Seuraava uutinen: Tennisliitto ja Mätch… →

9.3.2021  |  10:04  |  Artikkeli

HYVÄ, PAHA STOPPARI

Epäonnistunutkin pysäytyslyönti on usein mainettaan parempi ratkaisu.

Kaikki tietävät, kuinka hyvältä se tuntuu.

Lähes pystysuora pallo putoaa juuri ja juuri verkon toiselle puolelle. Kierre puree oikealla tavalla, ja pallo pomppaa entistä kauemmas vastapuolen pelaajasta, joka on turhaan ryntäämässä kohti verkkoa.

Pysäytyslyönti eli stoppari on onnistunut.

– Onhan se yksi tenniksen makeimmista fiiliksistä, kun pystyy esimerkiksi kesken pitkän takakenttärallin pehmeillä käsillä pudottamaan etukenttään stopparin, johon vastustaja ei ehdi, sanoo Tennisliiton koulutusvastaava Harri Suutarinen.

– Tennis on laji, jossa saa ja pitää sääntöjen puitteissa kiusata vastustajaa. Stoppari on lyöntinä siihen tarkoitukseen erinomainen, hän lisää.

Hyvä stoppari

Pysäytyslyönti tarkoittaa nimensä mukaisesti lyöntiä, jolla pysäytetään pallon vauhti.

Suutarinen huomauttaa, että stoppari pitää mieltää tenniksessä ennen kaikkea hyökkääväksi lyönniksi: joko sillä haetaan pistettä suoraan voittolyöntinä tai sen avulla rakennetaan piste jatkopelin kautta.

– Tennispelaajan yksi tärkeimmistä taidoista on hyödyntää koko kenttää. Stopparien ja niiden järkevä käytön avulla saa vastustajaa liikutettua konkreettisesti koko kentän alueella.

Vuoden 2020 Ranskan avoimissa Hugo Gaston löi ottelussa Dominic Thiemiä vastaan 55 stopparia yhdessä ottelussa, josta hän voitti peräti 40. Novak Djokovic marssi finaaliin asti pudottelemalla toistakymmentä stopparia per ottelu ja totesi myöhemmin, että ”taitaa tykätä stoppareista liikaakin”.

Viime vuoden Ranskan avoimissa pysäytyslyöntejä lyötiin tilastojen perusteella enemmän kuin aiempina vuosina.

Huipputasolla olosuhteet ja pelialusta ovat isoja määrittäviä tekijöitä pysäytyslyöntien määrälle. Trendi on kuitenkin se, etteivät stopparit ole katoamassa tenniskentiltä.

Syy on selkeä ja sama pelaajan tasosta riippumatta: stoppareilla vastapuolen pelaajan saa usein epämukavuusalueelle.

– Kaikki perustuu tietenkin harjoitteluun. Tennispelaajat ovat monesti omimmillaan pari metriä takarajasta molempiin suuntiin, jolloin ylipitkäkin stoppari voi olla hyvä lyönti jatkopelin kannalta.

– Mitä korkeammalle tasolle noustaan, niin pelaajien pelikeskus eli alue, josta pystyy tehokkaasti sekä tasapainoisesti pelaamaan, laajenee sivu- ja syvyyssuunnassa. Syvyyssuunnassa on usein haastavaa tulla palloa vastaan kovalla vauhdilla ja jarruttaa tasapainoiseen lyöntisuoritukseen. Onnistuneeseen stoppariin, mistä joutuu monesti pelaamaan verkkonauhan alapuolelta, ei ole ikinä helppo vastahyökätä.

Paha stoppari

Kaikki tietävät, kuinka pahalta se tuntuu.

Lähes pystysuora pallo karkaa aivan liian korkeaksi ja putoaa etukentälle kuin tarjottimelle. Vastustajalla on helppo työ iskeä itselleen piste.

Pysäytyslyönti eli stoppari ei ole helppo lyönti.

– Tämäkin on harjoittelukysymys. Stopparia varmasti harjoitellaan, mutta ei läheskään niin paljon kuin peruslyöntejä, avaa Suutarinen.

Harjoiteltunakin stoppari vaatii pehmeitä käsiä: vauhdin blokkaaminen pois esimerkiksi kovakierteisestä pallosta ei ole helppoa.

Suutarisen mukaan olisi tärkeää pyrkiä pitämään lyöntiliike tarpeeksi yksinkertaisena, eikä pysäytyslyöntejä kannattaa yrittää lyödä takarajan takaa. Lyönnin peittäminenkin on tärkeää, mutta kontrollia ei kannata uhrata sen edessä.

– Osumakohta ja yksinkertaisuus kunniaan. Onnistumista helpottaa, jos osumakohta on vartalon etupuolella, katse tarkasti pallossa ja pelaaja malttaa pitää tennismailan lapaa riittävän avonaisena, Suutarinen ohjeistaa.

– Esimerkiksi ranteella ei kannata lähteä liikaa kikkailemaan. Hölmöintä on hakea liian vaikeaa pysäytyslyöntiä, joka jää verkkoon tai menee leväksi. Kuten aiemminkin sanoin, niin ylipitkäkin stoppari voi usein olla jatkopelin kannalta hyvä lyönti.

Korkeammalle tasolle mentäessä vaikeustaso luonnollisesti kasvaa. Osuman palloon täytyy olla entistäkin ohuempi ja pehmeämpi. Se pitää pystyä peittämään entistäkin paremmin.

Siinä kohtaa korostuu taito hallita mailaa. Huipputasolla stoppareissa onnistuvatkin pelaajista kaikista taitavimmat. Esimerkiksi suomalaisia tennishuippuja ei tavallisesti ole tunnettu yleisöä kohahduttavista pysäytyslyönneistä.

– Taito perustuu myös hyvään pallon- ja mailanlavan hallintaan. Näin ollen esimerkiksi lasten vaiheessa olisi tärkeää touhuta pallon ja mailan kanssa vaihtuvissa tilanteissa. Mitä enemmän pallon kanssa on kikkaillut eri tiloissa ja tilanteissa, niin sitä paremmin hallitset myös kosketuksia palloon.

– Meillä on vasta nyt junioripuolella lisääntynyt erikokoisten kenttien käyttö. Se on taitonäkökulmasta erinomainen asia, sillä juniorit eivät siirry liian nopeasti jauhamaan takakentän palloa. Esimerkiksi Belgiassa pelataan taitotennistä pienillä kentillä paljon, mikä on varmasti yksi selittävä tekijä sille, että maasta tulee taitavakätisiä pelaajia. He osaavat käyttää koko kenttää hyödykseen.

Stoppari on usein aliarvostettu lyönti, joka kannattaisi olla pelaajan kuin pelaajan lyöntiarsenaalissa. Tasolla kuin tasolla – ja millä alustalla tahansa.

– Kovin monen pelisuunnitelmassa ei ole todennäköisesti stopparia.  Aina välillä olisi kuitenkin hyvä lyödä myös stoppari, joka pakottaa kaverin olemaan takakentällä jatkuvasti hereillä. Peliä ei kannata tehdä vastustajalle liian helpoksi.

Teksti: Timo Riihentupa

Jaa:

Seuraava uutinen: Huipputennis →