Pakkomielteenä Federer

20.10.2015  |  10:44  |  Artikkeli

William Skidelsky: Federer and me. A Story of Obsession. Yellow Jersey Press. London 2015. 280 s. ISBN 978-0-22409-235-7

Pääsyliput Jarkko Niemisen jäähyväisotteluun Roger Federeriä vastaan Hartwall Arenassa 9.11. myytiin loppuun muutamassa tunnissa ja mikä jätti monet tennisfanit nuolemaan näppejään. Kokemus auttaa ymmärtämään britti Will Skidelskyä, joka on kirjoittanut kirjan omasta pakkomielteestään päästä näkemään Federeriä.
Monet pitävät Roger Federeriä kaikkien aikojen parhaana tennispelaajana, mitä käsitystä hänen pitkä ja menestyksellinen uransa hyvin tukeekin, mutta myös Federerin pelitapa ja hänen tenniksensä tarjoama esteettinen kokemus nostavat sveitsiläisen useiden tennisfanien ja –harrastajien silmissä ykköseksi.
Skidelskyn kirjan varsinainen ansio on hänen analyyttisissä Federerin tekniikan ja pelitavan kuvauksissaan. Skidelsky käy hienosti läpi ammattilaistenniksen muutoksista viime vuosikymmenien aikana ja etenkin hänen kuvauksensa mailan teknisestä kehityksestä on kiinnostava. Hän peilaa Federerin tennistä lajin kehitykseen ja näkee tämän pelitavassa sekä klassisia että moderneja piirteitä.
Skidelsky on kokenut ja hyvä ammattitoimittaja; hän on kirjoittanut tenniksestä Observer, Prospect ja The Economist –lehtiin, mutta kuvatessaan omia katsomokokemuksiaan hän on – lukijan riemuksi – hieman enemmän tennisfani kuin kaiken nähnyt urheilutoimittaja.
Kuten otsikkokin kertoo, kirja on sekä Federeristä että kirjoittajasta itsestään, Skidelskystä, joka oli juniorina hyvää piirikunnallista tasoa ja joka on edelleen aktiivinen seuratason pelaaja. Tennisfanina Skidelsky on – kirjan alaotsikonkin mukaan – lähes pakkomielteinen. Vaikka Skidelsky ”keksi” Federerin tämän uran ollessa jo hyvässä vauhdissa, hän on ollut valmis sekä maksamaan tuhansia puntia pääsylipusta että pettämään läheisilleen antamiaan lupauksia päästäkseen näkemään Federerin otteluja ”livenä”.
On mukava lukea Skidelskyn analyysiä tennisfaniudesta ja verrata, kuinka hyvin se osuu lukijan omaan fanittamiseen.
Teksti: Riitta Närhi

Jaa:

Seuraava uutinen: KIITOS, JARKKO! Upea… →