Vierumäen valmentajapäivillä oltiin pelin ytimen äärellä

21.5.2025  |  11:27  |  Artikkeli, Seurat

Tennisliiton vuotuiset Vierumäen valmentajapäivät 26.–27.4. kokosivat jälleen ison joukon valmentajia ympäri Suomen valmennustietouden äärelle.

Kantavana teemana Tennisliiton valmentajakoulutuksessa on jo vuosikausia ollut pelilähtöisyys ja se, että valmennusta ajatellaan pelin vaatimusten kautta.

Vierumäen valmentajapäivien ohjelmassakin tämä ajattelu oli johtoajatuksena. Esiintyjinä nähtiin englantilainen Simon Wheatley, joka on pelilähtöisen ajattelun guru, belgialainen huippufysiikkavalmentaja Ruben Neyens ja muun muassa Emil Ruusuvuoren entisenä valmentajana tunnettu, Suomessa asuva italialainen Federico Ricci.

Tennisliiton koulutuspäällikkö Harri Suutarinen on tyytyväinen suunnasta, mihin valmennusta on viety ja katsoo jo tulevaan:

”Nyt meillä alkaa olla todella iso kasa erilaisia tenniskentällä tehtäviä konsepteja ja drillejä. Seuraavaksi meidän on aika siirtyä enemmän kohti oppimista, eikä niinkään opettamista. Siinä meillä täytyy olla valmiuksia löytää kilpailuetuja suomalaisvoimin.”

”Koko ajan seurojen tulee myös ottaa vastuuta lasten liikkumisesta, vaikka päävastuu onkin kodeilla. Seuroilla pitää olla koko ajan enemmän ja enemmän valmiuksia tehdä yleisliikunnallisia taitoja kehittäviä harjoitteita.”

”Haluan kiittää seuroja ja seuroissa toimivia valmentajia. Kiitän seuroja siitä, että pitävät huolta valmentajista, koska valmentaja on seuran käyntikortti. Jos valmentajapuoli ei toimi, on iso riski, että seuran toimintaan tulee pieni kupru. Oli hienoa nähdä valmentajat ja seurajohtajat fresseinä tapahtumassa”, Suutarinen iloitsee.

Kontrolli ennen tekniikkaa ja elävän pallon harjoitteet

Simon Wheatley korosti sitä, että valmentamisessa kulttuuri voittaa aina sisällön. Harjoittelun kulttuurin vaaliminen on oleellisempaa kuin ainaisen sisällön miettiminen. Myös pelaajat täytyy saada ajattelemaan suorituskeskeisesti. Valmentajan ei tulisi koskaan opettaa ennen kuin hän on tehnyt arvion siitä, mitä tarvitaan.

Wheatleyn mielestä tähän kokonaisuuteen liittyy se, että valmentajan täytyy esiintymisessään olla samaan aikaan ikään kuin baarimikko, lääkäri, poliisi, tv-juontaja ja buddhalaismunkki.

Wheatley kokee, että pelaajien pitäminen onnellisena ja tyytyväisenä kentällä on aina oleellista.

”Tee treeneistä mieluisia, etteivät pelaajat lopeta nuorena. Ei kannata lyödä 10 vuotta krosseja.”

Harjoitteissa hän pitää tärkeänä sitä, että koordinaatiota haastetaan aina niin että pelaajat näyttävät aloittelijoilta. Tällöin tullaan pois mukavuusalueelta ja kehitytään.

”Nopeat jalat ja hitaat kädet”, Wheatley tiivisti yhden tenniksen oleellisen koordinatiivisen seikan. Lyöminen ei saa aina olla yhtä kovaa tekemistä kuin jalkatyö.

Wheatley laittoi valmentajat miettimään sitä, että usein pelaajilla tekniikka on parempi kuin kontrolli. Tämä on siitä hyvä huomio, että loppujen lopuksi viimeisen päälle hyvää lyömistä ei pitäisikään voida oppia ennen kuin kontrolli on ensin kunnossa.

Lyöntidrilleissä Wheatley esitteli kontrollin hakemista lyöntivarmuuden kautta. Yhtenä drillinä sellainen, jossa pelaajan piti vastustajan lyönnin lähtiessä heti lukea ja sanoa, onko lyönti ”kaari” vai ”nuoli” ja liikkua sen mukaan. Tai täytyi pallon lähtiessä vastustajalta sanoa, täytyykö liikkua vai riittääkö tilanteko pallon ympärillä.

Kenttäasemaan liittyvinä harjoitteina Wheatley käytti muun muassa sen havainnoimista, onko pelaajalla 0, 1 vai 2 jalkaa kentän sisäpuolella. Ja vaikka olisi 2 jalkaa, ei pidä yliyrittää aggressiivisissa tilanteissakaan.

Wheatley suosii elävän pallon harjoitteita koppatreenin sijaan. Myös näillä voidaan kehittää lyöntitekniikkaa ja etenkin kontrollia.

Syöttöruutupallottelussa Wheatley sanoo nähneensä aivan liikaa merkityksetöntä lyömistä. Hän esitteli erilaisia drillejä, joilla tehdä pikkuruutupallottelusta hyödyllisempää. Yhtenä teknisenä elementtinä hän painotti tässä sitä, että svingi alkaa osumasta. Silloin ei tule lyötyä liian lujaa eikä kontrolloimatta.

Wheatley nosti esille mielenkiintoisen seikan tenniksen luonteesta lajina. Tennis on niitä harvoja lajeja, jossa suoritus tapahtuu enimmäkseen kentän rajojen ulkopuolella. Tämä asettaa kenttäaseman tuntemukselle erilaisia vaatimuksia.

Pelaajakehityksessä puhutaan usein massakenttien tärkeydestä.

”Kuulen Pohjoismaissa liikaa valitusta siitä, että ei ole ympäri vuoden massakenttiä. Ei tarvitse olla, mutta pelissä voi silti harjoitella samanlaisia elementtejä kuin massalla”, Wheatley muistutti.

U10-valmennuksessa Wheatley painotti sen tärkeyttä, että vaikka kentällä on usein paljon välineitä, ei niiden taakse saa piiloutua. Silti pitää valmentaa. Hän kuitenkin korosti sitä, että aivan pikkujunnuilla kenttä on silti enemmän kuin leikkikenttä, eikä valmennus ole ensisijaisesti opettamista. Kun aletaan lyödä palloa oikean verkon yli, ryhdytään opettamaan tennistä.

”Suurin energiahukka valmennuksessa on tyhjä aika. Kun lapset saa lyömään palloa toisilleen 6 kertaa, sen jälkeen he voivat alkaa pallotella.”

Perusasioiden vaaliminen ja harjoitteiden jatkuvuus

Tenniksen fysiikkavalmennuksessa mainetta niittänyt ja muun muassa Belgian olympiavoimistelijoiden valmentajana Pariisin olympialaisissa 2024 toiminut Ruben Neyens esitteli hyvin käytännönläheistä ja pelilähtöistä liikkumis- ja fysiikkaharjoittelua. Viikonlopun kantavana teemana hänellä oli se, että fysiikan pitää tukea teknistä kehittymistä, liikkumista kentällä ja sitä, että pelaajasta tulee täydellinen tennisurheilija. Hän käytti vertauksena sitä, että lajissa ikään kuin rakennetaan samaan aikaan formula-auton moottoria ja formulakuljettajaa.

Harjoittelun isossa kuvassa pitäisi aina tietää, tehdäänkö yleistä, johonkin asiaan suuntautunutta vai erityisen spesifiä harjoittelua. Opitaanko, kehitetäänkö vai suoriudutaanko – se on myös yksi jana, jolle yksittäisen harjoituksen pitää asettua. Ja kehitetäänkö voimaa, liikkuvuutta, kestävyyttä, nopeutta vai koordinaatiota?

Tähän kaikkeen liittyy se, että tennis on lajina sellainen, että vaaditaan monenlaisten ominaisuuksien ja taitojen yhdistelemistä. Yhtenä tennistaitojen luonteenpiirteenä Neyens korosti sitä, että pallon kanssa toimiessa tarvitaan sekä pallon vastaanottamisen että lähettämisen taitoja.

Neyens painotti malttia; pidä samat harjoitteet käytössä esimerkiksi 5 viikon ajan, jolloin voi aidosti seurata kehitystä. Ja pelaajat oppivat tuntemaan harjoitteet ja suoriutumaan niiden sisällä.

”Anna perusteiden kehittyä ja arvioi niitä”, hän muotoili.

Liikkumisharjoitteluakin Neyens haluaa ajatella sitä kautta, mitä pelissä tapahtuu – esimerkiksi, että 80 prosenttia tennisliikkumisesta on lateraalisuunnan liikettä.

Tenniksen vaatimukset ovat erilaisia kuin joissain muissa lajeissa; et esimerkiksi tiedä ennakkoon ottelun kestoa.

”Harjoitellaanko koskaan niin kauan, miten ottelut pisimmillään kestävät”, Neyens kysyi?

Tenniksen luonteeseen kuuluu kompleksisuus:

”Liike on nopeaa, mutta samalla vaaditaan kontrollia ja ajatustyötä. Pisteen syklissä tulee liike, lyönnin kiihdytys, rentoutus ja taas liike.”

Ja mitä ottelu on luonteeltaan? Se saattaa sisältää vaikkapa 800 nopeaa liikettä. Ja ottelutilanteeseen liikkumiseen kuuluu paitsi liike pallolle, myös paluuliike. Tässä monet pelaajat ovat Neyensin mukaan liian huonoja.

Tennisvalmentajat eivät todennäköisesti kuulleet ensimmäistä kertaa tätä moitetta: Miksi lämmittelyn ja loppuverryttelyn tekeminen on tenniksessä niin vaikeaa verrattuna vaikkapa voimistelijoihin?

Ei tarvitse olla loistava, mutta on oltava loistava perusasioissa

Federico Ricci esitteli valmentajakunnalle joukon eri huipputekijöiden sitaatteja, jotka ovat vaikuttaneet hänen valmentajauraansa.

Bob Brettiltä ja Thomas Engvistiltä hän sanoo oppineensa vastuusta. Valmentajan tulee tuntea vastuunsa pelaajiaan kohtaan.

”Tässä näen Suomessa eroa yksityisellä tai seuran valmentajalla.”

Itse arjen työssä, johon Ricci on saanut vaikutteita monilta alojensa huipuilta, kuten Bruce Leeltä ja Usain Boltilta, hän korostaa valmentajan roolia erilaisissa hetkissä.

”Katso pelaajan parhaita, ei huonoimpia päiviä – etenkin junioreissa. Häviöissä valmentajan tehtävänä on koota palaset.”

Ammattilaisilla voi olla eri juttu, mutta alle 10-vuotiaissa Ricci ei näe tarvetta erikoisvalmentajille.

”Valmentajan on kaikessa kannettava ensin oma vastuunsa. Vasta sitten voi alkaa miettiä erikoisosaajia.”

Muun muassa Dominic Thiemin valmentajana tunnetulta Günter Bresnikiltä Riccille on tarttunut matkaan ajatus perusasioista. Bresnik on sanonut, että hän on nähnyt tarpeeksi pelaajia, jotka hallitsevat täydellisen stopparivolleyn, mutta eivät saa kolmea kämmenkrossia peräkkäin kenttään.

”Vaadi harjoituksissa aina rutiinit, kuten volleyn ja smashin jalkatyö! Yhdessä suomalaisseurassa vieraillessani jouduin puuttumaan siihen, kun pelaajat lähtivät lämmittelyiskulyönteihin aina kylki valmiiksi käännettynä. Ei niin tapahdu pelissäkään.”

Hyvässä pelaajassa yhdistyy Riccin mielestä tempo ja lyöntitarkkuus. Ei tarvitse olla loistava, mutta pitää olla loistava perusteissa. Kehittymispisteen ja murtumispisteen rajaa pitää Riccin mielestä aina venyttää. Samoin pitää lyhentää tai rajoittaa palautumisaikaa. Näillä ajatuksilla kosketetaan Riccin mukaan kaikkia tenniksen aspekteja: teknistä, fyysistä ja henkistä.

Valmentajien täytyy muistaa, että kaikki pelaajat eivät ole Jannik Sinnereitä. Siksi perusteissa on oltava jatkuvasti kiinni. Ja on vältettävä sellaisia heikkouksia kuin vaikkapa menneessä maailmassa Stefan Edbergin kämmenlyönti. Nyt sen tyylisellä heikkoudella ei välttämättä voisi menestyä.

”Jos jossain on puutteita, sitten jossain toisessa asiassa on oltava loistava.”

Pallon havainnoimisen taidot korostuvat nykytenniksessä: Mistä, minne ja miten lyötiin? Samoin rytminvaihtokyky on oleellinen. Tästä Ricci käytti esimerkkinä Daniil Medvedevin syötönpalautusta. Normaalisti Medvedev haluaa palauttaa kaukaa saadakseen pallon optimikorkeudelle eli lantion korkeudelle. Hubert Hurkaczia vastaan hän tulee lähelle, koska Hurkaczin syöttö pomppaisi myös kaukana korkealle. Kyse ei siis ole yhdestä taidosta, jota Medvedev käyttää, vaan hän osaa sopeutua. Hän pystyy kyllä ottamaan palloa myös takarajan päältä.

Ricci veti Vierumäellä myös demoharjoituksen hallitsevalle sisäkenttien miesten Suomen mestarille Santtu Leskiselle. Ricciltä kysyttiin, miten Ruusuvuoren tai Leskisenkin tasoisia pelaajia voi ollenkaan valmentaa. Ricci korosti, että on paljonkin, mitä voi tehdä. Ruusuvuori ei ole ollenkaan tasaisin pelaaja, vaikka on paljon potentiaalia. Ja Leskisestä hän sanoi, että siihen on syitä, että tämä pelaa Suomessa eikä maailmalla.

Ricci näytti erilaisia harjoitteita, joilla hyväkin pelaaja saadaan vaativalla tavalla liikkeelle. Esimerkiksi lyömällä tai feedaamalla koko ajan kämmenkulmaan ja pakottamalla pelaaja käymään koskettamassa kentän keskiviivan jatketta lyöntien välissä. Tällä hän selkeästi toi Suomen mestarin murtumispisteen äärelle.

Jo alkulämmittelystä lähtien Ricci alkoi totuttaa Leskistä erilaisiin jalka-asentoihin, eri korkeuksilta lyömiseen ja erilaisten pallojen havainnoimiseen. Myös erittäin hyvän pelaajan kanssa voi tehdä tässä mielessä perusteita, kun ne tehdään oikealla tavalla.

Ricci analysoi myös Leskisen syötön: mielenkiintoisena havaintona tässä oli se, että rento käsi voi olla myös haittatekijä. Pallo lähtee kyllä lujaa, mutta rentous voi aiheuttaa epävakautta. Erilaisilla harjoitteilla, myös kuntopallon heitolla, Ricci yritti saada Leskisen tuntemaan paremmin esimerkiksi lantion kierron mahdollisuudet ja oleelliset yläkropan voimantuottosuunnat syötössä. Tämä vielä korostuu Leskisen kaltaisella pinpoint-jalkatekniikan syöttäjällä.

Seurajohtajillekin oppia

Yhtä aikaa valmentajapäivien kanssa järjestettiin myös seurajohtajien kehityspäivät.

Näissä esityksissä kuultiin mm. jääkiekon Liigan Lahden Pelicansista kesken päättyneen kauden erotettua päävalmentaja Juhamatti Yli-Junnilaa, joka puhui kulttuurin rakentamisesta joukkueessa ja seurassa.

Aiemmin apuvalmentajana työskennellyt Yli-Junnila toimi viime kaudella Pelicansin päävalmentajana ennen potkujaan, ja sai aimo annoksen kokemusta reppuun. Hän itse kommentoi valmentajapäivillä, että on hienoa nähdä, kuinka sitoutuneita tennisvalmentajat ovat sitoutuneita yhteisiin tavoitteisiin.

”Oli raikasta olla mukana muussa lajissa kuin jääkiekossa, ja opin itse paljon. Toivon, että tennis globaalina lajina ja isona urheiluna ottaa steppejä eteenpäin. Itselläni on kova kunnioitus esimerkiksi Jarkko Niemistä kohtaan. Hän on tehnyt uskomattoman uran, jota moni ei ymmärrä.”

”Pelicansiin rakentui mahtava kulttuuri, jota rakensin useita vuosia monien huipputoimijoiden kanssa. Se näyttäytyi esimerkiksi useina NHL-varauksina. Toivottavasti seura jatkaa valoisalla tiellä, koska päijäthämäläinen jääkiekkopolku on yksi erittäin hyvä pelaajajalostamo.”

Helsingissä, Espoossa ja Kotkassa toimivan Smash-seuran legendaarinen seurajohtaja Tapio ”Tabu” Totro kertoi seurajohtajile Suomen suurimman mailapeliseuran kasvutarinan tekijöistä. Totro on tehnyt valtavan uran seura- ja halliyhtiöjohtajana ja on kasvattanut Smashistä ja sen halliyhtiöstä suoranaisen mailapelikonsernin, joka pyörittää miljoonaliikevaihtoa ja työllistää lähes 100 henkilöä vuodessa.

Markus Arjava ja Marko Viitanen puolestaan puhuivat siitä, miten motivaatioteorioita voidaan hyödyntää seuroissa.

Teksti: Janne Eerikäinen, päävalmentaja, Tapiolan Tennis

Jaa: