Valmentajat kouluttautuivat Jarkko Niemisen johdolla Talissa

20.11.2015  |  12:25

 

Lue HVS:n Repe Jokisen kattava yhteenveto Talin seminaarista:

 

Yli kolmekymmentä valmentajaa ja valmennuksesta kiinnostunutta osallistui Talissa 14.-15.11 Suomen Tennisliiton avoimeen valmennusseminaariin, jonka teemana oli huippu-urheilu ja tavoitteellinen valmentaminen. Seminaarissa puhuivat ja esiintyivät ex-tennisammattilainen Jarkko Nieminen, Jarkon valmennustiimin jäsen ja kehonhallinnan asiantuntija sekä fysioterapeutti Jarmo Ahonen, Mikko Ilosen valmentaja Timo Rauhala, JNTA:n päävalmentaja ja johtaja Federico Ricci sekä Antti Paananen, Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön akatemiaohjelman valmennuspäällikkö. Koulutuksen pääjärjestäjä oli Pekka Kainulainen.

Kahden päivän tiedollinen anti oli valtava, asiaa tuli monesta kulmasta ja käytännönläheisin esimerkein, kuulijakunta osallistui ja seurasi innostuneesti sekä keskittyneesti. Harvoin saa olla läsnä kun kotimaisen yksilövalmennuksen parhaita ja vieläpä tuoreita tuloksia tehneet valmennusihmiset avaavat omia tekemisiään nyt nähdyllä ja kuullulla tavalla. 

 

Huippu-urheilun luonne

 

Huippu-urheilua valmentajan näkökulmasta valotti Timo Rauhala pohtimalla kilpaurheilun ja huippu-urheilun rajapintaa. Miten kilpaurheilun sisältä voidaan erottaa huippu-urheilua omaksi saarekkeekseen? Urheilun näkyvimmän osa-alueen eli huippu-urheilun tärkeimpänä piirteenä valmennuksen näkökulmasta Timo piti sitä että lajin vaatimusmaailmaan vastaamiseen pyritään äärimmäisen tarkasti. Valmennuksessa tätä voi huomioida ennakoivasti tuli urheilijasta huippu tai ei. Huippusuorituksiin pyrkimistä ja tätä kohti pääsemistä urheilijoiden kanssa piti Timo arvokkaana sinällään, lopulta kaikki voittavat kun opitaan tekemään asioita huolella ja viimeistellysti. 

 

Urheilijan nousua huippu-urheilijaksi auttaa palava into ja valmennus, jossa pitkässä ja luottamuksen sävyttämässä vuorovaikutteisessa edistymiskulussa välittyy osaamista. Valmentajan kokemuksen määrällä on tietenkin rajansa ja parhaassa tapauksessa urheilija jossain vaiheessa ylittää opettajansa osaamistason ainakin mitä tulee lajisuoritukseen. Tämä ei välttämättä tarkoita valmennussuhteen katkeamista vaan sen syvenemistä ja muodon muuttumista. Valmentaja sopeutuu kehitykseen siirtymällä opettajasta neuvonantajaksi. Urheilijasta tulee omiin aloitteisiin pystyvämpi. Tästä saattaa alkaa huippu-urheilu.

 

Etenemismalliin eli prosessikaavioon Timo esitteli golfin tarpeisiin hahmottelemaansa mallia: Suunnasta synnytetään ajatukset. Ne johtavat tekoihin ja niiden tasapainoisuus aikaansaa ydinasiaa eli liikkeen hallintaa. Tästä päästään lajisuorituksen (swingi ja osuma) tarkkuuteen ja lopulta syntyy tulos. Vastuu lopputuloksesta on pelaajalla (alkuvaiheissa valmentajalla on kantava rooli), joten omatoimisuuden opetteleminen jo varhaisessa opetteluvaiheessa on ehdottoman tärkeää. Timo kehotti tennisvalmentajia laatimaan tenniksen tarpeisiin vastaavaa kuvailua. Tuloksia odotellessa se kuulosti hyvältä harjoitukselta!

 

Tilanne on huippu-urheilulle otollinen, kun on saavutettu jatkuvan kehittymisen tila – ollaan jatkuvasti ja tarkasti kytköksissä lajin vaatimuksiin.

 

Asenne ratkaisee

 

Tennisässämme Jarkko Nieminen ilahdutti kuulijoita Timo Rauhalan osaavalla kyselyllä johdateltuna kertomalla omakohtaisia kokemuksiaan ja mietinnöillään. Esiin nousi täydellinen keskittyminen hetkeen, otteluihin ja harjoitteluun paneutuminen sekä jatkuva viimeistely. Uran alkuvaiheen opetteluun sisältyi niin välineiden kuin kehonkin huoltoa, vastustajiin ja olosuhteisiin tutustumista. Suhde pelaamiseen kirkastui, kun tajusi, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei.

 

Pikku vinkkinä tuleville tennispelureille Jarkko kertoi joskus ihmettelevänsä, kun näkee paljon ”kitinää” kentillä. Joskus näyttää kokeneen ammattilaisen silmissä siltä, että jotkut junioripelaajat reagoivat lähes kaikkiin peliin kuuluviin tapahtumiin niin voimakkaasti ja sellaisella tunteella, että ”pelipaketti” ei pysy kasassa. Silloin on vaikeaa kuvitella, miten peli voisikaan kulkea.

 

Pitää pysyä hetkessä ja työskennellä sen eteen, ettei vastustaja saa yliotetta. Etukäteen voi suunnitella jonkin verran, mutta se on ihan oma taiteen lajinsa. Ennen otteluita Jarkko kertoi oppineensa tietyt asiat, jotka tekemällä sai parhaan vireen juuri ottelun alkuun. Suunnittelemalla ei saanut sitoa omia käsiään luomalla turhia paineita, joitain selkeitä ajatuksia tulevasta vastuksesta ja huolellinen valmistautuminen, ratkaisut syntyvät tilanteissa.

 

Kisakokemusta ei voi aliarvioida eikä korvata millään. Jarkon ensimmäiset kansainväliset kokemukset tulivat jo alle kymmenenvuotiaana Ruotsista. 

– Matsi on aina oma juttunsa ja treeniottelu ei vain ole sama asia, Jarkko painotti.

Kukaan ei ryhtynyt väittelemään tällä kertaa, mutta tässä on varmasti keskustelun paikka suomalaisessa tenniksessä. Miten tästä huolehdittaisiin, kilpailukokemuksen kasvattamisesta?

 

 

Yhteistyö Jarmo Ahosen kanssa

 

Jarmo Ahosella on pitkä tuntuma suomalaiseen huipputennikseen, ensimmäinen kosketus on 70-luvulta Pekka Säilän pyytäessä apua nuorten naishuippujen valmennukseen. Oma urheilutausta oli yleisurheilusta ja seiväshypystä. Jarkon kanssa yhteistyö alkoi 2004 ja on jatkunut tähän päivään asti. 

Hitaasti etenevien ja pitkien prosessien parissa ”Jami” sanookin viihtyneensä oikein hyvin, haasteita on riittävästi ja mielenkiinto säilyy. Vie aikansa oppia tuntemaan urheilija niin, että osaa toimia opettajana ja valmentajana oikeissa asioissa tilanteeseen sopivalla tavalla. 

 

Ahosen valmennusnäkemys on opettamisen varaan rakentuva. Hän suunnittelee liikeharjoituksia havainnoituaan Jarkkoa monipuolisesti, kuuntelemalla ja katsomalla, ja opettaa tarkasti miten mikäkin vaihe tulee suorittaa. Opetussarkaa olikin edessä. Jarkko muisteli yhteistyön alkuaikoina ihmetelleensä joissain harjoituksissa kun ei pysynyt muun ryhmän tahdissa vaikka oli jo omasta mielestään kovakuntoinen ammattiurheilija. Perusteiden kanssa aloitettiin kävelytyylistä ja ryhtiin kiinnitettiin paljon huomiota.

 

Jarkko oli valmennussuhteen alun myllerryksissä ottelutilanteessa tokaissut, että vaikka peli kulkikin ajoittain päin seiniä, syystä tai toisesta, niin ryhti ainakin on kunnossa! 

 

Kokonaisvaltaisuudesta

 

Toinen kulmakivi Ahosen lähestymistavassa on ollut valmennuskohteen ottaminen jakamattomana kokonaisuutena, yksilönä. Ihminen on ”In-divi-dual” eli ”kahteen jakamaton” ja näin häntä on kohdeltava. Näkemyksiä ja ajatuksia voi jäsennellä ja ryhmitellä, mutta ei saa unohtaa, että vasta kaiken kaikkiaan tasapainoinen yksilö pystyy huippu- tai hyviin suorituksiin. Toimenpiteet aina kohdistuvat kokonaiseen ihmiseen.

 

Lajinomaisuutta on painotettu paljon, ja tavoitteena oli, että kaikki harjoitteet auttavat kohti parempaa pelaamista. Jumittavia lyöntisuuntia on saatu toimimaan oikein osuneilla liikeharjoitteilla, nopeutta ja kestävyyttä on nostettu korkealle tasolle eikä väsymisen takia ole tullut taktisia kömmähdyksiä. Asiaa kirkasti, kun Jarkko näytti ison tukun liikkeitä. Vaikka kyseessä olikin eläköityneen herrasmiehen esitys, niin tuskin montaa (lue: ei yhtään) suomalaista tenniskansalaista löytyy josta olisi noihin asentoihin menemään ja tekemään suoritukset hallitun rivakalla tempolla vastuksia käyttäen.

 

Huipulle asti yltäneen valmennusyhteistyön perusteellisuutta kuvaillakseen Ahonen kertoi että vaikka Jarkon kanssa aloitettiin ryhdikkäästä ja oikeaoppisesta kävelemisestä niin siitä edettiin askel askeleelta ja tilanteen mukaan lajin suuntaan, kokoajan pyrkimyksenä pelitason nostaminen. Kaikkien harjoitusten arviointi ja suunnittelu tehtiin tästä yksinkertaisesta näkökulmasta. Toisin sanoen jos treeni ei nostanut pelitasoa, niin sillä ei ollut käyttöä.

 

Huippupelaajan fyysinen profiili 

 

Huippupelaajan kuntopuolen Jarkko osoitti käytännön läheisesti tekemällä eniten käyttämiään treenejä ja Ahonen kertoi samalla, mihin milläkin liikesarjalla sekä – kokonaisuudella pyritään ja mihin seikkoihin on hyvä kiinnittää huomiota. Moniin liikkeisiin oli katsottunakin helppo mieltää sisään 

rakennettu tenniskentällä toistuva tilanne, matalien pallojen hoitamista tai ulkolaidoilta kurottamisia tai väistöliikkumista kohti tuleviin palloihin.

 

Pitkien vipuvarsien käyttö edellytti pieniä vastuksia, ja alkuun Jarkkokin ihmetteli, kun rautaa ei rangaistu totuttuun malliin vaan hipelöitiin muutamien kilojen painoisia pikku punnuksia! Tulosten valossa hyvä, että Jarkko uskoi tässä viisaampaa opettajaansa ja jaksoi painaa vasten perinteisiä malleja.

Tennis huippu-urheiluna vaatii teknisten ja taktisten lajitaitojen lisäksi henkistä voimaa ja fyysistä suorituskykyä moniulotteisesti ja laaja-alaisemmin kuin kenties missään muussa lajissa. Tunteja kestävän kamppailun aikana tehdään räjähtäviä iskuja, voimaa vaativia kurotuksia ja käännöksiä täydessä vauhdissa tasapainon rajoilla panovoimaa uhaten. Ympärivuotinen ja globaali kilpailujärjestelmä asettaa myös omat vaatimuksensa, samoin pelin luonne ennaltamääräämättömän keston pelinä, minkä seurauksena useinkaan ei tiedetä oman ottelun tarkkaa alkamisajankohtaa. Reservissä pitää olla voimia niin, että ajatus pysyy kirkkaana pelin ratkaisuhetkillä.

Jarkko kertoi jo aikaisin päättäneensä, että ainakaan fyysisestä kunnosta ei saa olla kiinni, pystyykö hän olemaan mukana ATP:n ylimmällä tasolla. Haasteita riitti pelillisissä kuvioissa ja fyysinen treeni on kuitenkin niin paljon omissa käsissä, että sen hän on halunnut olevan huolella hoidettuna. Matkustaminen kaukaiseen paikkaan isolla vaivalla ja hävitä väsymiseen, tuntui turhalta. Uran aikana fyysisen treenin osuus on korostunut ja samoin näyttää tapahtuneen koko pelaajakunnassa. Jarkon ja Jamin treenituokiot herättivät mielenkiintoa muissa pelaajissa ja heidän tukijoukoissaan. Kehonhallintaan liittyvien harjoitteiden käyttö on lisääntynyt erittäin paljon. Suomalaiset saivat olla edelläkävijöiden joukossa tietämyksen leviämisessä tennisammattilaisten ydinryhmään!

 

 

 

Jarkon Akatemian painotuksia

 

JNTA:n johtava valmentaja Federico Ricci piti käytännönläheisen esityksen huipulle etenevän pelaajan kehityskaaresta. Hahmottelu alkoi erittelemällä pelaajan ominaisuuksia. Ominaisuudet ryhmittyivät henkisiin, fyysisiin sekä teknisiin ja taktisiin. Henkinen osatekijä jaetaan tunne-elämään ja asenteisiin. Osatekijöiden erittely tapahtuu etsimällä vastauksia kysymykseen: ”Millainen on hyvä pelaaja?”. Huippu-pelaajan malli vastaa äärimmäisen hyvin lajin vaatimuksiin ja samalla saadaan kirkastetttua kuvaa lajin vaatimuksista.

Huipputenniksen vaatimuksista Ricci sanoi, että kilpailu on koventunut kokoajan ja pelaaminen on muuttunut entistä fyysisemmäksi. Se näkyy myös huippupelaajien harjoittelussa. Yhden alustan erikoispelaajia ei enää juurikaan pääse ylimmille ranking sijoille. Tämä johtaa siihen, että on jo varhain huolehdittava laaja-alaisesta lyöntivalikoimasta ja fyysisten ominaisuuksien kehittäminen on jatkuvasti tärkeää.

 

Visioitu ihannepelaaja asetetaan ympäristöön ja olosuhteisiin, mikä auttaa näkemään paremmin millaisia etenemisjärjestyksiä on hyvä olla. Ominaisuuksittain kehitetään valmiuksia. Kaikkea ei voi tehdä yhdellä kertaa vaan meidän on ajateltava huolella missä järjestyksessä halutaan vuosien varrella edetä. Joissain seikoissa ei ole paluu mahdollisuutta ja myöhemmin voi tulla eteen ”seinä”, jonka murtamiseen tarvittaisiin aikakonetta.

 

Suomalaiseen kilpatennikseen tutustuttuaan Riccille on tullut sellainen käsitys, että me emme ole kovin myönteisiä kaikille kilpailemiseen liittyville piirteille ja pienessä tennismaassa kilpailu on myös melko ohutta.

Valitettavana Fede pitää nykymaailman tietoteknistymistä ja sitä, että nuoret viettävät niin paljon aikaa kännyköiden ja pelikoneiden parissa. Spontaani liikkuminen on vähentynyt ja lähtötasot ovat kuntopuolella usein melko alhaisia. Valmentajien on myös otettava huomioon, että nykynuorten asenne auktoriteetteja kohtaan on muuttunut. Tämä on otettava huomioon valmennusten toteutuksessa, koska vanhat opetusmallit eivät enää välttämättä toimi kovin hyvin.

Kenttäosiossaan Ricci painotti ja osoitti käytännön harjoittein, miten harjoittaa tärkeitä pelitaitoja. Korostusta saivat syvyysliikkuminen ja ulkolaitojen pelaaminen järkevästi. Jalkatyötä painotettiin ja pallon aikaista havainnointia. Lyödäkö krossia vai linjaa, miten jaloista saadaan paras teho ja miten sijoittua…erinomaisen tärkeitä vinkkejä sateli kuulijakunnalle.

 

STL ja JNTA sopimassa jatkosta

 

Suomen Tennisliiton puheenjohtaja Matti Virtanen painotti STL:n ja JNTA:n yhteistyön merkitystä. Onnistuneen pilottivuoden päätteeksi uusi, pidempi maajoukkueyhteistyösopimus on loppumetreillä. 

– JNTA:n perusrooli on olla valtakunnallinen kokoontumispaikka hyville pelaajille. Akatemia käy myös visiiteillä maakunnissa ja johdattaa nuoret pelaajat ulkomaille kilpailemaan. 

Jaa: