Nanne Dahlman: ”Löin hirveitä tykkejä”

15.3.2016  |  10:11  |  Artikkeli

Nanne Dahlman, 45, on Suomen ensimmäinen maailmalla pärjännyt naispelaaja.

Kun muut pikkutytöt pyörivät hiekkalaatikon reunalla, Nanne Dahlman iski tennispalloja seinään Myllypuron tenniskeskuksessa. Isä Mauri toimi siellä hallimestarina.

– Ei faija edes aluksi tiennyt, että hakkasin palloa seinään tuntitolkulla. Löysin lajin itse. Intohimo tennikseen syntyi jo ihan pienenä. Sitä pidettiin tuohon aikaan elitistisenä lajina, enkä varmasti olisi voinut aloittaa pelaamista, jos olisimme asuneet jossakin muualla.

Seuroista tutuiksi tulivat HVS, GVLK ja Smash-Tennis, jossa Dahlman pelasi eniten. Piskuisen 161-senttisen pelaajan vahvuus olivat hurjat peruslyönnit. Kämmen ja rysty lähtivät sellaisella voimalla, että vastustajien teki mieli juosta karkuun.

– Löin hirveitä tykkejä jo nuorena. En ole koskaan ollut mikään hissukka, ja se näkyi myös pelityylissä. Otin pataan monta kertaa, kun lyönnit menivät pitkiksi. Toisaalta kovista lyönneistä ja vasenkätisyydestä oli myös hyötyä. Heikkouteni oli kentällä liikkuminen, mutta sekin parani huomattavasti treenaamisen myötä, Dahlman muistelee.

Valmennuksesta vastasi Mauri-isä, joka oli lievästi sanottuna kaukana nykypäivän keskustelevasta valmentajasta. Isä antoi palautetta suorimmalla mahdollisella tavalla, ja se oli vain kestettävä.

– Vaikka kehityin aimo harppauksia, faija totesi, että tämähän on kuin kivirekeä vetäisi perässä, Dahlman nauraa.

Steffi Grafilta kiitosta

”Kivireestä” tuli kuusinkertainen naisten kaksinpelin suomenmestari, joka voitti seitsemän ITF:n kaksinpeli- ja kuusi nelinpeliturnausta.

Korkein sijoitus WTA:n maailmanlistalla oli 59. vuonna 1993. Dahlman selviytyi ensimmäisen kerran Grand Slam -turnauksen pääsarjaan Ranskan avoimissa 1991. Australian avoimissa hän eteni kolmannelle kierrokselle 1992.

Menestys jatkui 1993, jolloin Dahlman ylsi kolmannelle kierrokselle Yhdysvaltain avoimissa.

– Vastustajana oli maailman ykkösnainen Steffi Graf. Oli huikea fiilis kävellä keskuskentälle ja tietää, että hän on vastassa. Hävisin 6–4, 6–2, mikä oli hyvä tulos, sillä moni ei saanut pistettäkään häntä vastaan. Lopuksi hän tuli kiittämään ja sanoi well played, Nanne.

Vielä vuonna 1996 Dahlman ylsi kolmannelle kierrokselle Australian avoimissa ja toiselle Yhdysvaltain avoimissa. Ammattilaisura loppui 1997.

– Ranking alkoi tippua ja tuli sisälläni hiipua. Jos tuli ei pala, on aivan turha jatkaa uraa. En voi käsittää sitä, että kierretään kisoja ja ranking roikkuu jossain viidensadan tienoilla. Ensimmäinen rankingini oli 270, ja sen alle en mennyt. Olin alusta asti erittäin kunnianhimoinen.

Dahlman ei haikaile menneitä. Kisaaminen oli antoisaa mutta myös raskasta aikaa.

– Paljon tuli sanottua isän kanssa puolin ja toisin, mutta välit pysyivät kunnossa. Olemme edelleen oikein hyviä frendejä. Olen erittäin kiitollinen molemmille vanhemmille, kun sain katsoa sporttikortit loppuun asti. Samoin he ovat toimineet pikkuveljeni Tonin kanssa, joka pelaa edelleen ammatikseen jääkiekkoa. Vanhemmat ovat aina tukeneet meitä urheilussa. Opiskella ehtii myöhemminkin, urheiluvuodet menevät ohi.

Mitä mietin?

• Juuri nyt parasta elämässä ovat kaksi ihanaa poikaani Niclas ja Tim.
• Aion vielä toteuttaa monia asoita.
• On aivan turhaa haikailla menneitä. Pitää mennä elämässä eteenpäin kohti uusia aiheita.
• Kilpaura antoi minulle paljon hienoja kokemuksia ja hyvät eväät elämään.

Teksti: Tiina Lappalainen Kuva: Tennisliiton arkisto

Jaa: