Heliövaara: Parempi vähän terveenä kuin paljon kipeänä

21.4.2016  |  12:53  |  Artikkeli

Harri Heliövaara on entinen tennisammattilainen ja nykyinen STL:n hallituksen jäsen. Kuva: Heidi Koivunen/STL

Mikä seuraavasta neljästä ei kuulu joukkoon: Raision kaupunki, hammaslääkäri, iPhonen suojakuori vai tennisjuniorin valmentaja? Kolumnin konteksti ehkä jotain jo paljastaakin, mutta selitetään. Raision kaupunki keksi nastoittaa ilmaiseksi kaikkien eläkeläisten talvikengät, hammaslääkäri jaksaa aina muistuttaa hampaidenpesun tärkeydestä ja iPhonen suojakuori ei muuta teekään kuin yritä suojata puhelinta kolhuilta. Tennisvalmentaja on joukosta ainoa, joka valitettavan monesti unohtaa pitää valmennuksen kohteensa terveenä – varsinkin ennaltaehkäisevästi nimittäin. Tärkeintä on vaan syöttää juniorille palloa kulmasta kulmaan. Uudestaan ja uudestaan, aamusta iltaan.

***

Suomessa ei tunnetusti kasva lahjakkaita junioripelaajia ympäri maata ikäluokasta toiseen. Kansainvälisellä tasolla juniorikentillä menestyviä pelaajia nähdään korkeintaan muutama vuosittain, joten mitä pitäisi ajatella, kun pahimmillaan parhaista juniorimaajoukkuepelaajista lähes puolet potee jonkinlaista vammaa samanaikaisesti? Eipä kohta ole niitä kansainvälisesti menestyviä pelaajia edes sitä muutamaa vuodessa.

Maailmassa kilpailu tenniksessä on kivenkovaa, ja huhuja hurjista treenimääristä kuulee niin Nick Bollettierin tennisakatemiasta Floridasta kuin Englannin tennisliiton harjoituskeskuksesta Roehamptonista, itänaapurista puhumattakaan. Vähemmän kuitenkin kuulee juttuja siitä, että noiden maiden valtavasta pelaajamassasta vain harvat raivaavat tiensä maailman huipulle. Meillä Suomessa ei välttämättä ole samalla lailla varaa heittä tiuta kananmunia seinälle ja katsoa, josko joku muna sittenkin kestäisi.

***

15-vuotias juniori voi olla kovin erilaisessa vaiheessa fyysisesti riippuen aiemmasta harjoittelusta ja murrosiän kehityksestä. Harjoittelun tulisikin olla aina pelaajan yksilöllisistä lähtökohdista rakennettu kokonaisuus. Lukemattomat kokeneet urheilijat kertovat tarinoita nuoruuden monipuolisesta harjoitustaustasta eri pallopelejä pelaillen ja ulkona liikkuen, mutta nykyjuniorin päivään ei taida mahtua muuta kuin tennistä, mahdollinen kuntosalitreeni ja tietysti ne pakolliset kolme tuntia somessa.

Kuntosalilla tehtävä treeni on ehdottomasti hyvästä, mutta siinäkin on tärkeää pitää mukana maltti. Isoihin painoihin ei ole mitään syytä koskea ennen kuin keskivartalossa oikeasti pitää paketti sekä polvien ja nilkkojen linjaukset on viilattu nappiin. Unohtamatta liikkuvuuden harjoittamista. Tennistä ei voi mitenkään pelata 20 tuntia viikossa, jos lihaskunto ja liikkuvuus eivät ole riittävällä tasolla. Kannattaa siis miettiä olisiko parempi treenata tennistä 15-vuotiaana vähän vähemmän, jotta vanhempana voi sitten lisätä tehoja ja mennä muista ohi niin treenimäärässä kuin lopulta pelintasossakin?

***

Tennis on yksipuoleinen laji, eikä nuoren urheilijan kehoa ole suunniteltu kestämään jatkuvaa tärähdystä ja äärimmäisiä kiertoliikkeitä. Toivoisin siis, että meillä Suomessa harjoittelussa pidettäisiin paremmin mukana maltti ja terve järki, sillä sairastuvalla kehitystä ei ainakaan tapahdu yhtään. Ruhjevammoille tai nilkan nyrjähdyksille ei monesti voi mitään, mutta yhtään rasitusvammaa ei voi perustella hyväksyttävästi. Vika on silloin aina valmennuksessa.

Jaa:

Seuraava uutinen: Vaasan Finnish Tourilla… →