Game Set Cash!

21.4.2016  |  12:40  |  Artikkeli

Game, Set, Cash! Inside the Secret World of International Tennis Trading. Schwartz Publishing Pty Ltd Collingwood, Australia 2014. 288 s. ISBN 9781863956598

Satuin lukemaan jo toista vuotta sitten ilmestyneen Brad Hutchinsin kirjan Game, Set, Cash! alkuvuodesta samoihin aikoihin, jolloin brittien yleisradioyhtiö BBC paljasti ammattilaistenniksen sopupelaamisen.
Australialainen Hutchins kirjoittaa toimistaan laittoman vedonlyöntibisneksen alimmalla portaalla – hän kiersi maailmaa tennisturnauksesta toiseen vedonlyöntiyhtiön kustannuksella ja välitti reaaliajassa ottelutietoja kentänlaidalta vedonlyöntifirmaan.
Heti kirjan johdantokappaleessa Hutchins kertoo, miten hän raportoi Wimbledonin turnauksessa eräästä kentällä kahdeksan pelatusta ottelusta. Hän istui katsomossa kännykkä taskussaan ja lähetti viestejä ottelun kulusta käyttäen koodeja, jotka nopeuttivat tietojen välitystä. Vedonlyöntitoimisto tiesi pisteen päättyneen uloslyöntiin nopeammin kuin mitä tuomari sai ääneen kuulutetuksi paikalla olleelle yleisölle.
Nopeus on valttia, sillä kulloisellakin tiedolla joku vedonlyöjä saattoi tienata ison tukun rahaa. Tennis on oiva laji vedonlyöntiin, sillä pelaamisen kohteeksi voidaan ottaa lukemattomia elementtejä pelistä, ei pelkästään otteluvoittoa. Voidaan pelata voitettujen ja hävittyjen erien, pelien ja vaikka läpisyöttöjen määristä. Jos vielä pelaajista toinen tai molemmat ovat saaneet rahaa sopimalla tietyistä toimista, sitä suuremmat summat vedonlyönnissä liikkuvat.
Tenniskisoja pelataan ympäri vuoden eri puolilla maailmaa, ja vedonlyönnin kohteiksi kelpaavat ”kymppitonnin” kisat siinä missä isot ammattilaisturnaukset. Tarvitaan siis todella laaja valvonta, jotta rikollinen toiminta saataisiin kuriin.
Ottelutietojen välittäjien työhön kuuluu vältellä kisojen toimitsijoita ja turvamiehiä, jotka parhaansa mukaan pyrkivät löytämään nämä välittäjät ja heittämään heidät portista ulos. Mutta mitä isompi kisa, sitä helpompi oli Hutchinsin palata seuraavana päivänä ja jatkaa työtä, sillä hän saattoi sulautua laajaan katsojamassaan. Hutchins kertoi saaneensa porttikiellon Wimbledoniin, mutta niin vain mies palasi seuraavana vuonna vaivatta kisapaikalle tekemään ”työtään”.
Hutchins kertoo kirjassa varsin avoimesti toimintatavoista. Sitä tarkemmin hän – tietenkin – varoo paljastamasta tietoja, joilla viranomaiset pääsisivät käsiksi laitonta vedonlyöntiä organisoiviin tahoihin. Kirjasta ei siis löydy firmoja ja niiden johtajia, joille hän teki töitä ja joilta sai palkkionsa sekä kulukorvauksensa. Välttääkseen laillista vedonlyöntiä harjoittavien firmojen mahdollisesti nostamia oikeustoimia häntä vastaan, Hutchins luettelee liudan firmoja, joille hän ei tehnyt työtä. Hutchins varjelee myös työkavereitaan, jotka mainitaan vain lempinimillä.
Hutchins tietää, että ottelutietoja vedenlyöjille välittäviä pidetään tennismaailman pohjasakkana, mutta se ei häntä tuntunut haittaavan pätkään. Tärkeämpää oli päästä paikkoihin, muun muassa Skandinaviaan, joihin ei muuten tulisi matkustettua.

Teksti: Riitta Närhi

Jaa:

Seuraava uutinen: Heliövaara: Parempi vähän… →