Suomen Tennisliiton koulutusohjelmaan kuuluva Play and Stay-seminaari järjestettiin Liikuntakeskus Pajulahdessa 7.-8.5. Tapahtuman pääkouluttaja oli Tennis Europen koulutuspäällikkö Hrvoje Zmajic. Kotimaisista tietotaitoa edusti Grani-Tenniksen valmentaja Susanna Etumäki, jonka aiheena oli fyysisen harjoittelun toteuttaminen kentällä lajiharjoitteluun liittyen. Seminaarissa keskityttiin alle 10-vuotiaiden erikokoisiin kenttiin ja niiden asettamin teknisiin ja taktisiin vaatimuksiin. Koulutukseen oli saapunut 35 osallistujaa eri puolilta Suomea ja erilaisista tehtävistä seuroissaan.

Smash-Tenniksen juniorivalmentajat, Villet Tuomi ja Juhamo, olivat tyytyväisiä seminaarin sisältöön. Aina kun mukaan tarttuu muutamia uusia ideoita valmentamiseen, ja kun vielä omasta osaamisestaan saa palautetta valmennusdemonstraatioiden kautta, on matka Pajulahteen ollut hyödyllinen, tarpeellinen ja jopa välttämätön valmentajana kehittymisen kannalta. Edelleen kaverukset toteavat yhteen ääneen keskustelujen toisen seurojen valmentajien kanssa olevan aina hyödyllisiä.

Joensuulaisesta Karjalan Tenniksestä oli saapunut Jaakko Immonen hakemaan uusia ideoita valmennustyöhönsä. Katse on tulevaisuudessa, sillä uusien ulkokenttien valmistuessa kaupungin keskustaan ja jos muutaman sisäkenttäkin saadaan, toimintaa voidaan laajentaa ja siten valmentajatarve on pian ilmeinen. Jouni on seuran ainoa päätoiminen valmentaja ja siten vastuussa myös muiden valmentajien koulutuksesta.

-Jos valmentaja luulee osaavansa ja selviytyvänsä vuodesta toiseen joskus hankituilla tiedoilla ja taidoilla ilman osaamisen jatkuvaa päivittämistä, hän on jo pysähtynyt paikalleen ja jäänyt kehityksen junasta, totesi Hrvoje Zmajic.

Tämän vuoksi jatkokoulutuksia järjestetään, ja tämän vuoksi niihin on syytä osallistua.

Play and Stay -ohjelman mukaan alle 10-vuotiaat pelaavat pääasiassa punaisella ja oranssilla kentällä eli mini- ja midikentillä. Pallona on joko iso, pehmeä tai puolikova pallo. Nyt keskityttiin oranssiin kenttään.

Pelaaja siirtyy isommalle kentälle vasta, kun hän hallitsee edellisen kentän vaatimukset. Punaisella kentällä pelaajan on osattava pallotella eli peruslyöntien varmuus on tässä vaiheessa pelaamisen päätaktiikka. Hänen on kyettävä aloittamaan peli syötöllä ja palautuksella, ymmärrettävä puolustuslyönnin käyttäminen ja edelleen osattava päättää pisteitä myös läheltä verkkoa. Liikkuminen on lähes kokonaan sivuttaista ja lyöntiin on aikaa pysähtyä.

Oranssin kentän vaatimuksia ovat lisääntynyt liikkuminen eteenpäin, liikkeestä lyöminen, kehittyneemmän lyöntitekniikan omaksuminen (esim. avoin kämmen ja kierteet eri lyönneissä) ja kurotuslyöntien fysiikalle asettamat vaatimukset. Taktista osaamista edustavat kierteiden käyttö kentän avaamisessa, omien vahvuuksien hyödyntäminen tilaisuuden auetessa ja vastustajan kakkossyötön aggressiivinen pelaaminen. Spit step on hallittava oikea-aikaisesti.

Kenttä ja verkko on siis mitoitettava pelaajan taitojen mukaan. Pienen pelaajan on hyödytöntä pelata kokonaisella kentällä ja kovilla yli pään pomppaavilla palloilla. Tällöin pallon pomppu vie pelaajaa eikä pelaaja kontrolloi lyöntiään.

Peliä opetellaan taktisen osaamisen kautta. Seminaarin osallistujat opettelivat analysoimaan esimerkkipelaajia erinäisissä asioissa. Valmentajan on opittava erottamaan tekninen ja taktinen ongelma ja löydettävä siihen ratkaisu.

Harjoittelussa on syytä painottaa päätöksentekotaitoja, hyökkäävää tekniikkaa ja vaihtelevia ratkaisuja ja lyöntien peittämistä. Taktisen pelaamisen oppimisen kannalta tärkeitä kysymyksiä ovat Milloin, Mihin ja Miten. Voidakseen tehokkaasti vastata näihin kysymyksiin, pelaajan on nähtävä kolme asiaa samalla kertaa ja kyettävä analysoimaan saatu informaatio nopeasti. Tähän ns. kolmoisnäköön kuuluvat pallon, vastustajan ja kentän näkeminen samalla kerralla. Näin saatu tieto ohjaa pelaajaa suuntaamaan lyöntinsä taktisesti järkevästi.

Harjoitteita alle 10-vuotiaille

Aluksi harjoitettiin syötön ja seuraavan lyönnin sijoittamista siten, että ruudun ulkolaitaan suunnatun syötön jälkeen syöttäjän on suunnattava seuraava lyönti kauempaan nurkkaan. Kun syöttö on keskellä, seuraava lyönti suunnataan myös kentän keskelle. Palauttajan harjoitteessa kämmenelle tuleva syöttö palautetaan krossina syöttäjän kämmenelle ja rystylle tuleva syöttö takaisin syöttäjän rystylle (palauttajan rystykrossi).

Toisessa harjoitteessa syöttäjä saa sijoittaa syöttönsä mihin vaan kentällä eli painotetaan syötön käyttämistä aseena. Tämän jälkeen syöttäjällä on ykkösyötön jälkeen kaksi lyöntiä aikaa voittaa piste. Palauttajalla on kakkossyötössä kaksi lyöntiä aikaa voittaakseen. Opetellaan lyöntien suuntaamista taktisessa mielessä, jolloin passiiviseen pallotteluun ei ole varaa.

Kolmannessa tilanteessa kentän keskelle on rajattu alue, mihin ei saa lyödä. Kaikki lyönnit on suunnattava laitoihin ja pakotettava näin vastustaja liikkeelle. Kun pelaaja saa viisi lyöntiä määritetylle alueelle, hän on voittanut pisteen.

Kierresyötön ja yläkierteisen kämmenlyönnin kehittelyyn valmentajat saivat myös mainion paketin.

Valmentajan toiminnasta ja roolista pelaajan kehittämisessä

Virheiden ja puutteiden osoittelu ei vie pelaajaa eteenpäin, hän tietää ne kyllä itsekin. Valmentajan on muistettava, että hän on pelaajaa varten ja hänen tehtävänsä on löytää keinot pelaajan kehittymiseksi. Joissakin tapauksissa maila jätetään sivuun ja ongelmaa lähestytään esim. heittämällä palloja eri tavoin.

Jos valmentaja haluaa pelaajan olevan aktiivisempi kentällä ja liikkuvan paremmin, hänen on näytettävä mallia liikkumisesta. Pienen pelaajan oppimismaailmassa edistytään seuraavan totuuden kautta: 'Kerro, mitä voin unohtaa ja näytä, mitä voin oppia'.

Valmentajan on oltava tarkka ja huolellinen näytöissä ja malleissa. Esimerkiksi split step on näytettävä niin, että kun jalat ovat maassa, pelaaja on jo kääntymässä liikkumissuuntaan. Jos hän pomppii paikallaan, hän myöhästyy tilanteesta. Reaktioaskel onkin ehkä kuvaavampi termi.

Valmentajalta vaaditaan edelleen tarkkuutta toiminnassaan vaikkapa kuntopallon heittämiseen. Heitolla voi mallintaa kämmenlyönnin pientä takaluuppia ja vartalon kiertoliikettä. Näin harjoitellaan tekniikkaa mielenkiintoisella tavalla ja jopa huomaamatta.

Fyysisen harjoittelun integroiminen lajiharjoittelun yhteyteen

Grani-Tenniksen valmentaja Susanna Etumäen demonstraatiossa alle 10-vuotiaiden motoristen perustaitojen harjoitteet toteutettiin kentällä mielenkiintoisella ja lasten ikä huomioiden erittäin toimivalla tavalla. Aluksi liikkeet opeteltiin erillisinä ja lopuksi sidottiin yhteen dynaamiseksi kiertoharjoitteluksi.

Käytännössä homma toimii siten, että kaksi eri ryhmää osallistuu tähän harjoitukseen joko lajiharjoituksensa lopuksi tai sen alkuun. Harjoitteet ovat sellaisia, että kaikki osaavat tehdä ne pienen tutustumisen jälkeen. Pelaajat saavat jopa keksiä itse omia sovelluksia ja kaikkia osioita voidaan aina vaikeuttaa taitojen kehittyessä.

Etumäki oli valinnut demoonsa kiinniottamista, hyppäämistä, eri suuntiin liikkumista ja käsien taitoa kehittäviä liikkeitä. Lisäksi oli permantovoimisteluliikkeitä ja yhteistä venyttelyä arvausleikin varjolla. Valmentajien on muistettava tässäkin yhteydessä, että toiminta on suunniteltava lasten taitojen ja kykyjen mukaan. On varsin turhaa laittaa 16-vuotiasta arvuuttelemaan kilpikonnan ominaisuuksia venyteltäessä, mutta kymppivuotiaalle se on mainiota keskittymistä kehittävää yhteistä puuhaa. Toisaalta alle 10-vuotiaat eivät kovin kauan motivoidu perinteisestä kuntopiiristä.

Etumäen valmennusfilosofiassa painottuu aina kasvatuksellinen osuus. Hänen toiminnassaan tennisvalmennus ei ole muusta elämästä irrallaan, vaan tenniksen kautta - ja sen avulla - viisas valmentaja voi opettaa lapsille mm. yhteisten pelisääntöjen noudattamista, yhdessä tekemisen tärkeyttä ja terveellisiä elämäntapoja.

Takaisin

Share |