Tennis.fi

Jaa:

Olli Rahnasto: Luoteja ja kunniakierroksia Nigeriassa

3.6.2016 - 11:16 - Legendat

Olli Rahnasto oli parhaimmillaan maailmanlistalla sijalla 88. Upeaan tennisuraan mahtuu paljon, kuten ikimuistoinen afrikkalaisyleisö.

Olli Rahnasto, 50, varttui Seinäjoella. Yleisurheilu, pikaluistelu, jalkapallo ja pesäpallo tulivat tutuksi ennen tennistä. Kymmenkesäisenä Rahnasto aloitti tenniksen Kuortaneen urheiluopistolla.

– Harjoittelu tehostui 13-vuotiaana. Tenniksen monimuotoisuus ja lajiin kuuluva kamppailu kiehtoivat. Myös Björn Borgin ja John McEnroen merkitys oli suuri. Muiden lajien joukosta idoleitani olivat Lasse Viren ja pikaluistelija Eric Heiden.

Parhaat valmennusneuvot hän sai Greg Edwardsilta ja Chris Lindoffilta.

– Verkkopeliin ja liikkumiseen sain paljon hyvää Gregiltä. Hän oli miesten maajoukkueen valmentajana yhden kauden. Chrisin alaisuudessa kehityin kokonaisvaltaisesti eteenpäin. Hän sai paikattua hyvin muutamia kohtia pelissäni. Se näkyi suoraan menestyksenä. Molemmilla coacheilla oli myös kyky jakaa paljon positiivista energiaa.

Menestykseen Rahnaston siivitti kova harjoittelu.

– Aloitin yhteistyön Chrisin kanssa elokuussa 1987. Harjoittelu oli kovaa mutta palkitsevaa. Treenasin 7–8 tuntia päivässä.

Uran makoisin voitti napsahti US Openissa 1989, kun vastaan asettui Italian ykköspelaaja Omar Camporese.

– Olin loukannut nilkan pahasti kaksi viikkoa aiemmin, joten osallistumiseni oli vaakalaudalla. Treenarit kuntouttivat nilkkaa 10 vuorokautta kuuma-kylmä-hoidoissa aamusta iltaan. Teipattuna se oli sitten ok. Voitin matsin Omaria vastaan viidessä erässä.

Katkerin tappio muistuu mieleen samalta vuodelta.

– Ranskan avoimissa 1989 toisella kierroksella tuli häviö Englannin Jeremy Batesille. Se oli ärsyttävä tappio, koska pallot putoilivat väärälle puolelle linjoja, vaikka pelini oli muuten hyvässä vireessä.

”Kulu kulu”

Elämänsä yleisön Rahnasto kohtasi Nigeriassa pelatessaan ensimmäistä Challenger-tason finaalia. Vastassa oli maan ykkönen ATP:n top 100 -pelaaja Odizor.

– Noin 3 000 ihmistä kannusti villisti. Kun voitin tokan erän, peli keskeytettiin, koska yleisön joukosta alettiin ampua. Onneksi taivaalle. Voitin lopulta matsin kolmessa erässä. Osa yleisöstä ryntäsi kentälle ja nosti minut käsivarsilleen. He kuljettivat minua ympäri kenttää ja huusivat kulu kulu. En tiedä, mitä se tarkoittaa. Vasta kun poliisit hajottivat ihmismassan ja pääsin alas, minulle selvisi, että he olivat iloisia voitostani. Täytyy sanoa, että tunnelmani olivat kaksijakoiset.

Nopeus valttina

Rahnasto uskoo, että nuorena saadut kokemukset muista lajeista antoivat hyvän peruspohjan harjoitteluun.

– Olin tunnollinen harjoittelija, joka osasi kuunnella omaa kroppaansa. Vahvuuteni oli liikkuminen, erityisesti kulmiin meno ja sieltä poistuminen. Vaikka en ollut ulottuva pelaaja, pystyin kompensoimaan asioita nopeudella.

Peliura loppui 1994 Istanbulin Challengerin nelinpelin finaaliin. Rahnaston esikoinen oli tuolloin kolmevuotias ja toinen lapsi juuri syntynyt.

– Matkustaminen rupesi syömään energiaa liikaa. En ole kaivannut kilpauraa, mutta kokonaisuutena koen sen myönteiseksi ajaksi elämässä.

Nykyään Rahnasto on arvostettu tennisvalmentaja. Nuorelle pelaajalle hänellä on yksinkertainen ohje: nauti, treenaa monipuolisesti, älä kiirehdi. Rahnastolla on resepti myös tulevaisuuden menestyjiä varten.

– Juniori-ikäiselle pitäisi luoda tilanne, jossa oma persoonallinen tyyli säilyy, mutta samalla treenataan vahva pohja lajitekniikalle eli kehon hallinnalle. Vasta sitten voidaan kunnolla aloittaa fyysisten harjoitteiden kuormittaminen. Tärkeintä on treenata niin, että loukkaaantumisriskit minimoidaan. Se vaatii meiltä coacheilta, mutta myös kaikilta nuoren lähipiirissä toimivilta, isoa vastuuta. Juniori-iän jälkeen peli kovenee aivan uudelle tasolle.

Mitä mietin?

Juuri nyt parasta elämässä on lastemme tukeminen ja kannustaminen opiskeluissa.

Aion vielä toteuttaa sen, että muistan jatkossa tässä ja nyt, minkä elämä on opettanut.

On aivan turhaa murehtia liikaa huomista, mutta huomisesta on kuitenkin hyvä pitää huolta.

Teksti: Tiina Lappalainen Kuva: Tennisliiton arkisto

Seuraava uutinen: Heliövaara: Henkisen kantin… >