Tennis.fi

Jaa:

Heliövaara: Juniorina ulkomaille – tie tähtiin vai vararikkoon?

17.8.2015 - 10:47 - Kolumnit

Harri Heliövaara on entinen tennisammattilainen ja nykyinen STL:n hallituksen jäsen. Kuva: Heidi Koivunen/STL

Lupaava suomalainen tennisjuniori on kilpailukalenteria tehdessään kovassa paikassa. Otteluita olisi hyvä pelata paljon ja mielellään vielä oikeantasoisia vastustajia vastaan. Kisoissa menestyminenkään ei olisi pahitteeksi. Mutta kuinka ihmeessä juniori osaa valita oikeat kilpailut?

Kansainvälisillä kentillä Euroopassa pelataan Tennis Europe Touria 12-, 14- ja 16-vuotiaille sekä ITF Junior Touria 18-vuotiaille unohtamatta joukkuekilpailuja ja erilaisia edustustehtäviä niihin valituille pelaajille. Useimmiten viikon kestävissä kilpailuissa pelataan karsintojen lisäksi nelinpeliä, ja kisoja järjestetään niin lähialueilla kuin ympäri maailmaa. Vastustajat vaihtuvat näissä peleissä useasti, minkä lisäksi omaa tasoaan pääsee mittaamaan muiden maiden menestyneimpien pelaajien kanssa.

Ulkomailla pelatessa juniori saa myös arvokasta kansainvälistä kokemusta tulevaisuutta ajatellen. Suomen kansallisen rankingin sijaan poimittavana on TE- tai ITF-pisteitä, jotka nostavat kansainvälistä rankingia ja mahdollistavat pääsyn isompiin kisoihin. Kova kansainvälinen ranking saattaa tuoda mukanaan sponsoreita sekä menestyshypeä, ja tänä päivänä ulkomaille junioreita ovatkin työntämässä niin valmentajat, vanhemmat kuin Tennisliittokin. Mutta onko laajamittainen ulkomailla pelaaminen nuoresta pitäen ainoa avain onneen?

***

Kehittyäkseen juniorin on harjoiteltava, pelattava otteluita ja levättävä. Harjoittelumäärä riippuu paljon pelaajan iästä, mutta varmasti jo yläasteikäisenä olisi hyvä tehdä kunnon tennisharjoitusta vähintään 10 tuntia viikossa ja tähän fyysinen harjoittelu päälle. Nuorelle pelaajalle harjoittelu on tekniikka- ja taktiikkaosaamisen kehittämiseksi tärkeää, mutta tosiasiassa pelaamaan oppii vain pelaamalla otteluita. Suositeltavalle ottelumäärälle ei ole ylärajaa, mutta 100 ottelua vuodessa pitäisi olla kehittyvälle juniorille aivan minimimäärä. Tämän yli sadan ottelun vuosimäärän saavuttaa vain voittamalla suurimman osan matseistaan, mielellään yli 75 prosenttia.

Lisäksi vähintään kerran kahdessa viikossa olisi hyvä pitää täysi lepopäivä. Kuinka hyvin tämän tavoitteen täyttävät toistuvat viikon tai kahden kisamatkat esimerkiksi Keski-Eurooppaan, joista matkustus syö kaksi päivää, harjoittelu kisapaikalla koostuu lähinnä puolen tunnin pallottelusta puolella kentällä eikä ottelumäärästäkään ole suuria takeita?

Ja jos joku sanoo, ettei Suomessa riitä junioripelaajalle kansallisissa kisoissa vastusta, otan ilomielin haasteen vastaan seuraavassa miesten avoimen luokan kilpailussa.

***

Ehdotankin kaikille junioreillemme mullistavaa tapaa kilpailla ahkerammin kotimaassa. Kisapaikalle ei tarvitse lentää tai kulkea laivalla kahta päivää etukäteen, vaan harjoitella voi rauhassa ja huolella omassa kotiseurassaan koko alkuviikon ennen viikonlopun otteluita. Koulunkäynti sujuu paremmin, kun ei tarvitse yksin opiskella etätyönä, ja kavereita sekä perhettäkin ehtii nähdä.

Kansallisissa kisoissa pelataan monesti useita sarjoja, joten mikä sen kätevämpää kuin ilmoittautua omaan ikäluokkaan harjoittelemaan paineiden alla pelaamista tavoittelemalla kisavoittoa ja kokeilla rahkeitaan paineettomammin toisessa sarjassa vanhempien junioreiden tai aikuisten kanssa. Kisapaikat ovat ajoittain jopa niin lähellä, että matsien välissä voi päästä yöksi omaan sänkyyn nukkumaan, eikä muussa tapauksessakaan kaverin luona yöpyminen tai maksimissaan kaksi hotelliyötä maailmaa kaada.

***

Jos tennistä aikoo joskus pelata ammatikseen, ehtii ulkomailla varmasti pelata aivan tarpeeksi vanhempanakin. Suomessa pelattu ottelu on nuorena aivan yhtä arvokas kuin ulkomailla pelattu, varsinkin jos voiton myötä avautuu mahdollisuus pelata vielä toinenkin ottelu. Hyvällä juniorirankingilla ei ole vielä kukaan voittanut yhtään ammattilaisottelua saati tienannut palkintorahaa.

Päinvastoin, ammattilaisuraa luulisi olevan helpompi rakentaa, kun pankissa on enemmän kuin kymmenen vuoden nuorena maailmaa kiertämisen kuluttama -500 000 euroa ja pelaajan päässä kaupanpäällisenä tullut burn out. Ja jos joku sanoo, ettei Suomessa riitä junioripelaajalle kansallisissa kisoissa vastusta, otan ilomielin haasteen vastaan seuraavassa miesten avoimen luokan kilpailussa.

 

Seuraava uutinen: Huippufysioterapeutin ohjeet tennispelaajille… >