Pyörätuolitennis


Pyörätuolitennispelaajat käyttävät kevytrakenteista ja helposti kääntyvää erikoispyörätuolia, jossa on kolme tai neljä pyörää. Tenniksen sääntöihin on tehty se muutos, että pallo voi pompata kaksi kertaa, muutoin säännöt ovat kutakuinkin samat kuin pystytenniksessä.

Pyörätuolitennistä on pelattu kolmisenkymmentä vuotta. Se käynnistyi Yhdysvalloissa ja levisi sieltä varsin nopeasti Eurooppaan ja muualle maailmaan. Kansainvälistä pyörätuolitennisliittoa oli perustamassa vuonna 1988 kahdeksan maata.


Suomeen pyörätuolitenniksen toi vuonna 1993 hollantilainen Ellen de Lange, itsekin pyörätuolitennistaituri, joka oli palkattu pyörätuolitennisliittoon. Hän ja toinen hollantilaispelaaja Chantal Vandierendonck esittelivät lajia ja järjestivät tenniskurssin suomalaisille pyörätuoliurheilijoille.

Lajin levittämisestä vastasi aluksi Suomen Invalidien Urheiluliitto SIU, Suomen Tennisliitto tuli mukaan järjestämällä maajoukkuetoimintaa. Liitot tekivät yhteistyösopimuksen vuonna 1998 tehtävän jaosta.


1990-luvulla maajoukkueessa olivat Ari Aalto, Jussi Juntunen ja Markku Niinimäki, myöhemmin mukaan tuli vielä Antti Metso. Ensimmäinen kansainvälinen pyörätuolitennisturnaus Suomessa, Finnish Open, järjestettiin vuonna 1996 Hyvinkäällä. Ensimmäiset suomalaispelaajat paralympialaisissa nähtiin Atlantassa 1996.